Nuo hyttyset ovatkin pääsyy siihen, että salaattilaarini rehottavat rikkaruohoja ja retiisit ovat kylvämättä. Eilen vein siemenestä kasvatettuja samettiruusuja naurismaalle tuholaistorjuntaan. Tiedä sitten auttavatko mitään, mutta ainakin väriä vähän tuovat muuten niin mulloksella olevalle alueelle. Samettiruusujen lisäksi kylvin kehäkukat vihdoin ja viimein perunapenkkien viereen. Olisi ehkä pitänyt olla hieman aiemmin liikenteessä taas, mutta en ole yhtään sisäistänyt kesän olevan jo kalenterissa noin pitkällä kuin se on.
Jotenkin tuota omaa ajatusta ehkä huijaavat vasta kukintaansa aloittavat lupiinit ja narsissit, jotka ovat osa edelleen hyvässä kukassa. Nämä pienet, voinkeltaiset ovat kyllä yllättävän kauniita. Taidan ensi syksynä istutella näitä lisää.
Juhannussiivouksia tehdessäni (kyllä vaan, sellaisetkin joutuu erikseen tekemään, kun kaksi päivää sitä ennen tekee remppaa talossa sisällä ja varmistaa n. puolen sentin pölykerroksen lähes jokapuolella) sivusilmällä ikkunan ohikulkiessani huomasin pellolla jotain erikoista. Pitihän sitä pää kääntää ja näin kurkiperheen olevan päiväkävelyllä kohti tänä keväänä isommaksi myllättyä kasvimaata. Läpikuluksi perheellä tuo jäi ja painelivat naapurin koivikkoon. Kaksi ruskeaa poikasta on tuon kuvassa melkein keskellä olevan kurjen edessä.