tiistai 23. kesäkuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä...

...ainakin toivottavasti, kun ei täällä meidän korkeuksilla Keski-Suomessa ole liikaa lämmöstä päästy nauttimaan, Toisaalta nyt on tähän n. 15-17 asteen lämpöön tottunut, että asteen nousu saa jo oikein hyvin tarkenemaan hameessa pihalla. Mitä nyt hyttyset sitten harrastavat verensiirtoja enemmän kuin voi ihminen sietää.

Nuo hyttyset ovatkin pääsyy siihen, että salaattilaarini rehottavat rikkaruohoja ja retiisit ovat kylvämättä. Eilen vein siemenestä kasvatettuja samettiruusuja naurismaalle tuholaistorjuntaan. Tiedä sitten auttavatko mitään, mutta ainakin väriä vähän tuovat muuten niin mulloksella olevalle alueelle. Samettiruusujen lisäksi kylvin kehäkukat vihdoin ja viimein perunapenkkien viereen. Olisi ehkä pitänyt olla hieman aiemmin liikenteessä taas, mutta en ole yhtään sisäistänyt kesän olevan jo kalenterissa noin pitkällä kuin se on.

Jotenkin tuota omaa ajatusta ehkä huijaavat vasta kukintaansa aloittavat lupiinit ja narsissit, jotka ovat osa edelleen hyvässä kukassa. Nämä pienet, voinkeltaiset ovat kyllä yllättävän kauniita. Taidan ensi syksynä istutella näitä lisää. 

Juhannussiivouksia tehdessäni (kyllä vaan, sellaisetkin joutuu erikseen tekemään, kun kaksi päivää sitä ennen tekee remppaa talossa sisällä ja varmistaa n. puolen sentin pölykerroksen lähes jokapuolella) sivusilmällä ikkunan ohikulkiessani huomasin pellolla jotain erikoista. Pitihän sitä pää kääntää ja näin kurkiperheen olevan päiväkävelyllä kohti tänä keväänä isommaksi myllättyä kasvimaata. Läpikuluksi perheellä tuo jäi ja painelivat naapurin koivikkoon. Kaksi ruskeaa poikasta on tuon kuvassa melkein keskellä olevan kurjen edessä. 


torstai 4. kesäkuuta 2015

Pitkästä aikaa päivää

Kevät tuli, meni ja kääntyi kesäksi. Pääsiäisen myötä omalla kohdalla oli töihinpaluu äitiysvapaalta ja sehän olikin voimille ottava koitos. Ensimmäinen viikko töiden jälkeen meni sohvalla rötvätessä illat, kun töissä hyppäsin kahteen liikkuvaan junaan heti lennosta. Ja kun töihinpaluusta alkoi tokenemaan, niin kotitilan hommat konekaluston läpikäymisineen, peltojen kunnostamisineen ja kylvötoineen tulivat päälle. Mutta nyt ovat rehuherneen siemenet olleet pellossa jo viikon ja odotetaan itämistä. Ja vihdoin ehtii kotitontilla touhuamaan.

Narsissit kukkivat meillä komeasti, tuntuvat sietävän köyhähköä maaperää paremmin kuin tulppaanit, jotka pääosin ovat aika pieniä kukinnoiltaan. Paitsi pelikentän laidalla, jonne tein viime syksynä ihan uuden kukkapenkin. Riskillä, tuolla kentällä kun on välillä veljesten ja jälkikasvujen yhteiset jalkapallomatsit melkoisia otteluita ja kukkapenkkini saavat kyytiä.





Myös ensimmäiset perennat ovat aloittaneet kukintansa, särkyneet sydämet ovat vihdoin venähtäneet ja kukkivat kauniisti. Näiden takana ovat myskimalva ja harmaamalvikki nousseet hienosti myös ja myöhemmin kesällä peittävät edestään vähän ränsistyvät särkyneet sydämet. 


Isyysvapaallaan mies aloitti kaivamaan nurmikko kesäkeittiön paikalta, luvassa on siis piharakentamistakin. Mutta se homma saa odottaa hetken aikaa, sillä perunat ja muut kasvimaan asukit pitää saada maahan. Tänä iltana onkin luvassa lisää kasvimaan möyrimistä ja maan parantamista hiekan ja mahtavan, mustan mullan avulla. Tuo meidän savimaa on niin kovaa, etteivät porkkanat ole viime vuosina napostelu-porkkanoita isommiksi kasvaneet. Ja sekös harmittaa minua. 

Kasvimaalle muuttaa myös mansikkamaa laajentuneena. Viisi kesää se toimi kohtuullisesti entisellä paikallaan, mutta nyt haluan saada mansikat aurinkoisempaan paikkaan ja oikean mansikkamaan katteen päälle. Järki meinasi lähteä noilla aiemmilla viritelmillä, rikkakasvit tunkivat ihan jokapaikasta esiin. Luvassa onkin juurien puhdistusta ennen istutusta. 

Ja tokihan menetyksiäkin on taas tapahtunut. Pelikentän laidalla olevista neljästä syyshortensiasta kaksi on kuollut. Ruohonleikkuun yhteydessä mies ajoi huomaamattaan pienen perinneruusuntaimen ylitse. En tiedä kannattaako odottaa uuden elämän nousemista siitä juuresta. Yksi syysleimu etupihan penkissä heitti henkensä. Ja kylvetytyistä tsinnioista iso osa otti itseensä tuulisena päivänä portaalla. En ollut ajoissa kotona nostamassa arkoja taimia suojaan. 

Haastevastauksia

Kurjenkello pompsautti puutarhakysymysten haasteen minulle, joten nytpä tulee vastauksia :), melkoiselle viiveellä tosin.


1. Noudatatko puutarhasuunnittelussa tarkkaa ja harkittua suunnitelmaa vai menetkö enemmän inspiraation ja fiiliksen mukaan?

Juu, suunnitelma on, isoille linjoille lähinnä. Perennapenkin sisältö todellisuudessa muuttuu paperille suunnitellust eikä aikaa tarvitse kulua viikkoakaan...

Pihan isot linjat ovat selvillä, yksittäiset kohdat vedetään inspiraatiolla.


2. Onko puutarhassasi jokin vitsaus, josta haluaisit eroon?


Rönsyleinikki, jättiukonputki, metsä(?)korte, mitä noita nyt on...



3. Minkä kasvin kanssa olet onnistunut erityisen hyvin?


Kauan aikaa sitten parvekepuutarhurina onnistuin ahkeraliisan kanssa. Sen jälkeen se ei olekaan onnistunut. Tämän vuoden kylvöksistä näytti itävän viisi siementä, jotka edelleen jurovat. 


4. Miellyttääkö sinua enemmän runsas ja rönsyilevä tyyli vai selkeä ja moderni tyyli?


Hm... riippuu ympäristöstä. Omalla pihalla runsaus on luonnollisempaa. Jos kotina olisi kivitalo, niin hakisin pihallekin toisenlaista ilmettä. Talo näyttää melko perinteiseltä puutalolta edelleen, vaikka ilme on muuttunut rintamiestalosta hieman ajattomammaksi. Tämähän on rakennettu jo 1930 -luvun alussa ja sen jälkeen moneen kertaan muokattu eri suuntiin. 



5. Jos saisit valita minkä kasvin vaan pihallesi, minkä ottaisit? (Unohdetaan nyt kasvivyöhykkeet yms.)


Paha, paha kysymys. Magnolia, persikka ja sinisade ovat kyllä haaveissa. 


6. Millaisella kameralla kuvaat puutarhaasi?


Olympus E-510. Monta vuotta vanha digijärkkäri. Ja nopeat roiskaisut kännykällä. 


7. Mikä sysäsi sinut innostumaan puutarhanhoidosta?


Ohhoh... kasvit ovat kiinnostaneet lapsesta asti. Kaupungissa asuessa parveke oli täyteen ammuttu ja talon myötä temmellystilaa tuli mukavasti. Saa laittaa sekä kukkia että hyötykasveja. Ja ehkä tuo hankittu koulutus maataloustieteiden paristakin antaa vähän viitteitä tähän kasvi- ja eliökunnan toiminnasta kiinnostumiseen. 


8.  Onko tulevalle kesälle tiedossa suuria suunnitelmia puutarhan suhteen?


On. Oi miten niitä onkaan! Ja on jo aloitettu niiden toteuttaminenkin :).Alla olevassa kuvassa kasvimaa kääntyy harmaan fergun ja kaksisiipisten aurojen voimin. Aika heikosti, mutta kääntyi kuitenkin. Loppuhommiin saatiin isompi,100 hv traktori lainaan ja johan alkoivat koivun kannot nousemaan sekä maa tasoittumaan. Toki tarvittiin vielä naapurin äestäkin apuun. 







9. Osaatko olla puutarhassasi jouten ja istuskella vain?


Kyllä! Erityisesti grillin lähettyvillä on helppoa olla ja istuskella vain. Hyvä ruoka ja seura auttavat asiaa :)


10. Koristetarha, hyötypuutarha vai molemmat?


Molemmat tietysti! :D


11. Mikä puutarhanhoidossa tekee sinut iloiseksi?


Keväällä esiin nousevat sipulikukat, kukat,  värit, tuoksut, sato. Vuodenaikojen vaihtelu. Tuo naapurilta saatu lehtosinilatva onkin yksi esimerkki puutarhan iloista, kasvien vaihtaminen!