Vanha sanonta pitää paikkansa.
Alkuviikosta oli piha vielä valkoinen, vaan ei enää. Jälkikasvusta keskimmäinen ehti jo kaivaa kroketti-pelinkin leikkimökistä esiin. Portit pahalaiset eivät vain uponneet jäiseen maahan. Ehkä jo ensi viikolla :)
Ensimmäisiä piippoja olen eripuolilta pihaa bongaillut. Näistä saa kyllä uskomattoman paljon iloa aina keväisin maan paljastuessa. Pionipenkinkin kävin kurkkaamassa ja sielläkin punersi jo yksi kahdeksasta pionistani mukavasti.
Herttavuorekilpi oli tontilla jo ennen meitä ja vaikkei se suosikkikasveihini kuulu, niin isot, virheät lehdet heti lumien sulaessa ovat voimaannuttavan väriset. Kaiken ruskeuden keskellä näkyy vihreää muuallakin kuin havuissa ja sammaloituneessa nurmikossa.
Sisälläkin vihertää. Joulukaktus ei viime jouluna kukkinut, taitaa olla mullanvaihdon aika. Suojaruukku meni kerran koiran hännäheilautuksessa nurin ja halkesi. Onneksi mies harrastaa eri urheilulajeja, joista joskus tulee ruukun alustaksi sopivia lautasia huusholliin :). Tulevat oikeasti käyttöön tällä tavoin, seinälle kun meillä ei ole noita tapana ripustella. Omatkin lapsuusajan metallilautaset tuli kaivettua esiin kotipaikalla käydessäni ja tuotua omiin nurkkiin ensi talven kynttilöiden polttamista ajatellen.
Lämmintä viikonloppua!
Ihanaa, miten näitä keväänmerkkejä alkaa näkyä näissä blogeissa :) Pionit on kyllä aikaisia ja herttaisia punertavine versoineen. Mukavaa viikonloppua myös sinulle!
VastaaPoistaPionit ovat tosiaan aikaisia, toivottavasti eivät palellu tulevan takatalven aikana.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKevät on niin ihanaa aikaa, kun maasta alkaa nousta kaikenlaisia pieniä piippoja.
VastaaPoistaBlogissani olisi sinulle pieni haaste!
Kävinpä sen noukkimassa :)
Poista