Vihertää, vihertää

Nostelin joskus joulun alla sinisarjat viileältä kuistilta lämpimään ja pimeään työhuoneen nurkkaan. Tänään lakanoita silitellessäni sattui silmät osumaan tuohon laatikkoon ja sieltähän pilkisti vihreää! Olen iloisesti yllättynyt, sillä syksyn pimeyden tultua tuntui noista voima loppuvan ja lehdet lakastuvan. Jotenkin ajattelin niiden talvehtivan vihreinä.

Auringon lämmön jo oikeasti tunteekin. Kelit ovat olleet hienot ulkoiluun ja koirakin viihtyy mainiosti pihalla. "Vahtikoiramme" osoittautui viikonloppuna oikeaksi vahtikoiraksi ja ilmoitti pellon laidassa käyneelle hirvelle olevansa paikalla. Yleensä Wilma ei juurikaan korvaansa lotkauta.

Ja koska koirasta, niin myös kissastakin kuva... Töpö-kollimme tykkää ulkoilun lisäksi taiteilla milloin minkäkin tuolin selkänojalla. Ja toisinaan iltarallin aikaan tuoli saattaa lentää nurinkin, kun oikein vauhtia ponkaistaan liikkeellelähdössä.