tiistai 6. elokuuta 2013

Daalioita

Ensimmäiset daaliat ostin reilut kolme vuotta sitten, kun olimme hankkineet nykyisen kotimme. Pihalle piti saada jotain väriä ja mieluusti isoja kasveja piristämään remontin keskelle. Osa daalioistani ei selvinnyt talvea kellarissa, mutta onneksi noita mukuloita myydään lisää. Perinnejoriinien menettäminen harmittaisi varmasti huomattavasti enemmän.
 

Tämä tumma kaunokainen on yksi kolmesta veneessä majailevasta daaliasta ja ensimmäinen, joka niistä aloitti kukinnan. 


Kirkkaanpunaiset daaliat ovat keinun vierellä ruukussa...


...ja niiden seurana aniliiniin vivahtavat toinen, melko matala daalia.


Tämän kesän komein löytyy pellonreunan pikkuhiljaa rakentuvasta perennapenkistä, jota piristän joillakin mukulakasveilla. Kukka on valtava ja loistaa kauas pihalla.

 
Tuon ison daalian vierellä on myös kaksi pienempää, joista toinen on vasta aloittamassa kukintaansa.
 
Eräänä iltana mietin pihalla kulkiesssani, että nämä loppukesän kukkijat, ne ne vasta ovat tärkeitä. Syksyn ensimmäiset merkit ovat jo ilmassa, mutta osa kukista vasta aloittaa kukintansa ja vievät kesää pitkälle eteenpäin.

lauantai 3. elokuuta 2013

Ostoksilla

Viime aikoina olen kiertänyt taimiosastoja tarjousten perässä. Remontti etenee siihen tahtiin, että pihahommiin taitaa todellakin päästä tekemään tänä kesänä. Niinpä pihalle on kertynyt kaikenlaisia kasveja odottamaan multakuormaa ja omaa paikkaansa.
 

Karmiininpunainen peittokurjenpolvi on uusin bongas. Eilen Jyväskylässä käydessäni kävin nopeasti vain (hahhahaaaa) Viherlandiassa katsomassa tarjontaa. "Osta 3, maksa 2" on varma nakki minun koukuttamiseksi taimiostoksille (tämä ei ollut maksettu mainos, niinkuin ei mikään muukaan tässä blogissa).

 
Lamoherukka löytää paikkansa talon takaa rinteen alareunasta aikanaan.


Valkoinen pensashanhikki on menossa lamoherukoiden seuraan. 

 
Harsokukan sijainti ei ole vielä tarkkaan päätetty, mutta tuohon talon ympäristöön se on tulossa kuitenkin.
 


 
Pionipenkki kasvoi neljällä uudella pionilla, 2x Sarah Bernhart ja 2x Karl Lagerfelt. Näiden seuraan tulee tulppaaneja ja luultavasti jokunen illakko, joita kasvihuoneessa on aika monta kasvamassa.
 

 
Nukkapähkämöt eivät nekään vielä tarkempaa paikkaansa tiedä (en minäkään....), mutta isompiin ruukkuihin sentään ne sain paikkaansa odottamaan.
 
Epäilen vielä ostavani taimen jos toisenkin näiden lisäksi. Ainakin laventelia tulen ostamaan, kun omat kylvökset eivät tainneet tänä vuonna onnistua. Talon ympärillä on neliöitä yksi jos toinenkin täytettäväksi ja kasveja tulee menemään. Niitä on toki remontin alta jemmattukin enemmän ja vähemmän valeeseen uutta istutusta odottamaan. 


torstai 1. elokuuta 2013

Sinistä!

Pihalla on paljon sinistä, vaikka tuntuukin, ettei noita pieniä kukkia oikein tahdo huomata.
 
 
Viimekesäinen kurkkuyrtti kylväytyi toiseen kasvimaalaariin (joka kaipaa kitkemistä...) ja sinnittelee yksinäisenä kukintona.


Etupihalla veneessä orvokit jaksavat vielä kukkia, vaikka niidenkin hoito on jäänyt hieman vähälle. 


Päivänsinien kukinnan suhteen menetin jo toivoni, mutta nyt parina päivinä on näitäkin pihalla nähty. Siinä kaikkein epätodennäköisimmässä päivänsinessä, joka on tuulien hakkaama, pilkistää tämäkin sininen kukka.  

 
Tämä tarhavuokko on toinen yllätyksen aihe päivänsinen ohella. Viime vuonna en saanut näiden mukuloita kunnolla edes itämään ja tänäkin vuonna olin melko epäluuloinen maahan taimet iskiessäni. Mutta kappas vain, hienosti kukkivat!

 
Tämä sininen löytyy etupihan pensaasta, joka on jäänyt vielä tuntemattomaksi minulle. Jos marjojen ja lehtimuodon perusteella joku osaa nimen kasville antaa, niin olisin todella iloinen!

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Astetta enemmän nostetta

Kun lihasvoimat eivät riitä, hankitaan apuvoimia paikalle. Jaloritarinkannukset kaipasivat tukea, joten rautakangen avulla sain tiiviiseen savimaahan tukitolppia lyötyä. Kirvesmiehet puolestaan totesivat alkuviikosta, etteivät uudet kattokehät heidän voimin nouse turvallisesti, joten paikalle tilattiin nosturi, kuten alunperin ajattelimmekin. Oli siis kattokehillä kunnon noste, kun paikkansa saivat.

Nyt on aluskate jo lähes koko uuden katon mitalla ja melkein voidaan huokaista helpotuksesta. Pressuja on kuitenkin katto täysi edelleen, jottei pahoja vahinkoja pääse sattumaan. Nyt kun tämä kesä rakennetaan yläkertaa uusiksi, haluan ensi kesän jättää johonkin muuhun puuhaan kuin rakentamiseen. Niinpä pihaakin tehdään loppukesästä uuteen uskoon talon ympäriltä. Kasvihuoneessa alkaakin olemaan ahdasta ja vasta pienen osan olen taimista koulinut.

Yhden mansikkalaatikon löysin ja sain viriteltyä paalinarujen avulla kasvihuoneen kattoruoteisiin kiinni roikkumaan. Hyllyjä piti raivata ruukuilta, jotta huomenna saan koulia lisää taimia ja pari uuttakin hyllyä tarvitaan. Sekä mansikkalaatikoita muutama lisää.


Leikkimökin kulmalla ruusu on aloittanut kukintansa, tämä on jokin pieni lajike, joka jaksaa kukkia pakkasiin asti. Kukat loistavat todella punaisina, tulee mieleen pin-up -tyttöjen huulipunan väri tuosta sävystä.

Pellon laidassa on työn alla perennapenkki, jonne kylvin keväällä ruiskaunokkia. Sade taisi osua pahaan aikaan, kun osa näistä on painunut melkein maata myöten. Kukkivat kuitenkin. Eilen illalla vietin omaa laatuaikaa remontista poissa ja kitkin kukkapenkkejä. Sain edes vähän kukkia ja kauneutta esiin täällä muuten aika rujolla pihalla.

Saman penkin toisessa kohtaa on myös jokin kevään kylvös lähtenyt mukavasti kasvuun. En vain millään kykene muistamaan mitä tähän kohtaan laitoin, sillä lappu on lähtenyt tuulien mukaan. Lehdet eivät näytä akileijan lehdiltä (sitäkin kylvin), mutta en oikein tuota rohtosormustinkukaksikaan tunnista. Vai olisiko se sittenkin sitä?

Taimialesta (jes, ne ovat alkaneet!!) ostin punakärsämöä. Upea tumma punaisen sävy ja niin pieni ja herkkä kukka. Taustalla häämöttää syysleimun lehti.

Tänä iltana paikalliselta myllyltä kuuluu vaimeasti blues-musiikkia. Ilta on tyyni ja rauhallinen. Tähän sopii hyvin tämä kappale:


Ja eikun pihalle illasta nauttimaan ja pihan uutta tulevaa ilmettä suunnittelemaan :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Jytisee ja jyrisee

Ukkonen ei sentään, sitä ei nyt kaivata, kun talossa ei enää kohta ole vanhasta katosta mitään jäljellä. Sen sijaan erilaiset sahat ovat kuuluneet olevan kirvesmiehillä käytössä. Huomenna taitaa aamu alkaa hirsirungon oikaisulla ja sen jälkeen uusien kattokehien nostamisella paikalleen. Talovanhus on tänään muuttunut entistä surullisemmaksi, pihalla sen sijaan (rakennustarvikkeiden ja purkujätteiden lomassa) on kesää eletty eteenpäin. Vaikka tällä hetkellä on hieman hiljaista kukinnan kanssa, niin lupausta väriloistosta on jo.


Ensimmäinen daalian nuppu on auennut. Tämä kuva on parin päivän takaa, kun terälehdet vasta alkoivat avautumaan. Yhdessä jos toisessakin daaliassa näyttää nuppuja olevan, näillä toivottavasti päästäänkin pitkään alkusyksyyn. Päivänsinet eivät ole vielä nuppuja kehittäneet, mutta ehkä nekin vielä ehtivät. Heinäkuukin on vasta alkupuolellaan.

Päivän kappaleeksi tuli valittua uusi tuttavuus, Kerkko Koskinen Kollektiivin "Laura Palmer". Ihan vain siksi, että tämän kappaleen melodi kolahti heti, kun Ruisrockin tv-lähetyksessä tämän kuulin. 

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Hävityksen kauhistus


Juhannuksen jälkeen alkoi yläkerran purkaminen. Sitä riemua olikin reilun viikon verran edessä, ennenkuin päästiin tähän pisteeseen. Nyt talomme on surullisen näköinen tönö, joka odottaa parempaa tulevaisuutta. Pihan ulkonäöstä en uskalla hirveästi mainita. Vaikka koko ajan purkujätettä siivoamme, niin on sitä siltikin valtavasti. Ja rakennustavaraa tulee lisää ja lisää ja lisää.


Eilisaamun haasteena oli saada nämä isot uudet kehät pihalle, tie on kapea, mutkikas ja rakennuksien kulmia saa varoa, kun isoilla autoilla tänne tullaan. Kuski ei uskonut reitistä selviänsä käveltyään harjulta alas. Onneksi karjatilallinen kaverini oli kotosalla ja ehti tulla traktoreineen ison paalikärryn kanssa apuun. Lupasin hälle täytekakun leipoa tuosta avusta ja löysinkin mainiolta vaikuttavan reseptin. Suklaan kulutus on 450 g yhteen kakkuun :)


Jottei pelkkää remonttia (no sitä tämä elämä oikeasti tällä hetkellä on), niin huomasin kaupanpäällis-kärhön alkaneen kukkimaan. Väristä päätellen tämä taitaa olla Jackmann (eikun miten se kirjoitetetaan...). En vain edelleenkään ole keksinyt tälle hyvää istutuspaikkaa, mutta ehkä se ratkeaa kunhan taas hetken aikaa pihaa silmäilen. Teräsverkkoakin olisi pieni pala ylijääneenä, siitähän saisi kätevän tuen tälle tehtyä.


Viime kesänä istutetut jaloritarinkannukset ovat vihdoin alkaneet kukkimaan. Harmillisesti sade on painanut näiden varret kumoon. Täytyy käydä tuosta pihalta pari purkurimaa hakemassa tueksi näille kaunokaisille. Remppajätettä tulee kyllä aika usein katseltua "sillä silmällä" ja mietittyä mitä niille kaikille tekisi.

 
Ja jehna, salaattilaari näyttää hyvältä! Ei tarvitse enää kaupasta salaattia kuskata kotiin, sen saa ihan omasta takaa nyt.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Löytöjä pihalta pitkästä aikaa

Miehen vanhemmat ovat olleet meillä useampana päivänä auttamassa yläkerran purkamisessa. Tai siis anoppi on hoitanut tyttöjä, jotta minä olen saanut pölyttää keuhkojani purujen säkittämisen ja muun yhtä raikkaan homman parissa. Miehen äiti on ehtinyt tyttöjen kanssa viettämään aikaa pihalla ja bongaamaan kasvin, jonka olemassa olosta ei ole ollut mitään tietoa tähän mennessä:

Neilikalta näyttää, sen tarkempaa lajimääritystä en osaa tälle tehdä. Tämä kohta on viimeisen kahden kesän aikana vedetty ruohonleikkurilla matalaksi, joten ei ole neilikka kukkimaan asti päässyt. Nyt remontin takia pihalla on erinnäisiä villiintyneitä kohtia tavaroiden säilyttämisen takia. Siellä välissä tämäkin pilkottaa.

Toinen, jonka lajia olen miettinyt jo hetken aikaa on tämä:

Pieni pensas kasvaa portaiden läheisyydessä ja nyt se kukkii pienin valko-vaaleanpunaisin kukin. Tai ovatko nuo nyt sitten nuppuja. Aiempina vuosina en muista siinä mitään kukkia huomanneeni.

Remontin ohessa olen ehtinyt miettiä syksyn istutuksiakin. Kaupoilla kulkiessani olen yrittänyt löytää epämääräiseen suunnitelmaani sopivia perennojen siemeniä. Tässä vaiheessa vuotta tilanne on tietenkin niin, että kauppojen valikoima päättää pitkälti kylvettävät kasvit. Jotain olen sentään saanut kylvettyäkin:

Salkoruusua (ensimmäinen iti kahdessa päivässä!), illakkoa, unikkoa, laventelia (itää kellarissa), jaloritarinkannusta ja kaunopunahattua. Nyt elättelen toiveita, että talon julkisivu on hyvissä ajoin valmis, jotta loppukesästä saan nuo maahan asti.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Satoa luvassa


Kasvihuoneessa on tapahtunut tehokasvua viime viikkoina, kaikki tomaatit kukkivat ja rönsyilevät. Muita olen kurittanut varkaat napsimalla ja alimmat oksat saksimalla paitsi nämä amppelitomaatit. Päätin uskoa siemenpussin ohjetta varkaiden suhteen ja jättää ne paikalleen. Tämä runsas tomaattisato on muuten mukava asia, mutta kasvihuoneessa on vieläkin 8 ylimääräistä tomaattia hyvää uutta kotia odottamassa ja epäilen syksyllä meidän hukkuvan tomaatteihin. 


Tämä se on iloinen asia! Muutaman vuoden pientä satoa tuottanut eli parhaimmillaan 20 omenaa tuottanut puu sai tänä vuonna hyvän pölytyksen ja nyt on satoa luvassa. Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta makeita ovat.


Ja mansikkamaa, se on hyötypuutarhasta ehdoton suosikkini! Mikä mahtava sato on sielläkin luvassa. Vuosi sitten keväällä ähräsin vauvamahan kanssa rönsyistä lisäystä mansikkamaalle ja nyt niitä onkin tulossa mukavasti. Saadaan nauttia monta kertaa mansikkamaidosta. Ja kyllä muuten oli hyvää tänään ensimmäinen kypsä ahomansikka.


Lopuksi vielä kuva iltaan hämärtyvästä rantakoivusta. Kaunista kesäillan jatkoa!

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kuvia parin illan takaa

Joku ilta sitten ehdin kiertelemään kameran kanssa hetken pihalla, mutta en vain saanut aikaiseksi kaivaa tietokoneen johtoa laukusta esiin ja läppäriin virtaa kuvien siirtämistä varten. Mutta nyt, ilmeisesti raparperikääretortun voimalla sain senkin aikaiseksi.


Näitä ihanuuksia saa ihan omalta pihalta. Kieloja tuntuukin olevan vähän siellä ja täällä.


Sivurakennuksen kulmalla alkaa olemaan huumaava tuoksu, kun ensimmäinen syreeni on aloittanut kukintansa. Pihalla oleva toinen isompi syreeni tuntuu vasta luovan nuppujaan. Ja pienet, noh, ne ovat edelleen pieniä syreenejä. Tosin valkoisen ostin kyllä vuosi sitten kukkivana, mutta ei se vielä ole kukinnan suuntaan merkkejä osoittanut.

 Maalari maalasi punaista, punaista, punaista... Projekti 2,6 km lautaa, osa yksi. Ukkosia odotellessani peittelin jo nämä hienosti pressuilla. Tosin ukkoset ovat meidän nurkan kiertäneet, muutaman kilometrin päässä tuntuu aina menevän.


Remontin edeltä lähti talon kulmalta iso koivu ja mansikkamaan (kyllä, se on tuossa etualalla oleva harvemmassa kasvava alue) takaa pienempi koivu polttopuiksi. Johan aukesi maisemaa lisää.


Tämä kerrottu tulppaani on ihana! Vahingossa sattui hyvä väriyhdistelmä pionien kaveriksi istuttamilleni tulppaaneille. Haastetta ensi syksylle saada samanlaisia sipuleita lisää. Ja jokunen pionikin pitäisi ostaa lisää.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kallis kesäloma


Minulle iski visio. Aiemmin olemme siipan kanssa puhuneet kivipation tekemisestä tuohon pöydän alle. Kesäajan ruokailumukavuus lisääntyisi huomattavasti, kun pöytä ja tuolit eivät painuisi syvälle maahan. Nyt kuitenkin keksin kuningasidean silmätessäni ruokailuryhmää sillä silmällä. Tahdon tähän kesäkeittiön lisäksi. Ei taida enää 15m2 kiveä riittää tämän vision toteuttamiseen...






Haaveista nykyhetkeen taas, kasvihuoneessa on ruuhkaa, sillä en ole vielä motivoitunut täyttämään toista kasvuallasta uudella mullalla. Mullat ovat kyllä jo kasvihuoneen vieressä odottamassa. Laiskattaa vain kovin.


Amppelitomaatit sentään ovat jo amppeleissa ja peräti roikkumassa. Sopivia koukkuja ei osunut tarvikevarastossa olemaan, mutta paalinarua on kasillinen, siitäpä siis ripustimet solmimaan. Tämä amppelitomaatti tekee jo nuppuja, joten omaa satoa odotellessa.


torstai 30. toukokuuta 2013

Pilvistyvän illan kuvasatoa


Vanhempi tytär valitsi pari päivää sitten itselleen kasvin. Begonia oli suosikki, kunnes kuuli kasvin nimen. Se ei ilmeisesti ollut kohta 8 veen mielestä kiva. Joten verenpisara kotiutui meille. 


Petuniaa pitää aina olla. Minulla oli petunoita lapsena leikkimökin kaiteella, yleensä tosin violettina. Tänä kesänä punainen ja valkoinen tuntuvat olevan teemavärit. Taidan jo jotekin orientoitua 2,6 km lautaa maalaamisesta punaisella.


Niin kauniita ovat omenapuun kukat.

Ja ovat nämä nuputkin ihania. Aivan kuin kesä olisi jo täällä.

 Hm.. Hieman turhan kauaksi jää puu tuossa kuvassa, mutta pääasia taitaa selvitä silti, kukkia on ja paljon! Tämä omenapuu on juuri nyt pihan kuningatar. Koko päivän onkin pörinä käynyt puun ympärillä.

 Vaikka eilen toivoinkin pitkää ja kuumaa kesää, niin saisihan sitä vettä joskus taivaaltakin tulla. Tänään jo taivas näytti keräävän pilviä ja tein pihalla ruukuissa oleville kasveille siirto-operaatioita, kun ajattelin ukkosen olevan tulossa kera rapsakan sateen. Toistaiseksi keli on kuiva enkä pahemmin asiasta valita, kesälomalla ovat kelit kohdillaan.

 

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Vangittuja kaunottaria ja muita

Niin ne ovat viikot taas juosseet ja kesäloma alkanut. Kerrankin ovat kelit kohdillaan! Pihaakin olen ehtinyt kiertämään kameran kanssa, tässä tulosta viimeisimmästä kierroksesta.


Viime syksynä istutettiin pellolle muutama hedelmäpuu. Niiden juurelle istutin narsisseja, jos vaikka saisivat puut olla rauhassa. Tiedä sitten auttoiko vai ei, mutta kauniita ovat nämä kerrotut narsissit. Tosin häkkikaunottoria näistä tuli.


Kivikkoakaan en ole unohtanut. Se onkin kesän ensimmäisiä kohtia, josta kukkia voi odotella. Viime syksynä tekemäni laajennus osoittautui epäonniseksi. Aikani mietin miksei kivikkosuopayrtti ja nukkahärkki nousseet keväällä viime syksyn kylvön jäljiltä. Kunnes syylliseksi tai ainakin osatekijäksi paljastui kissamme. Se penteles käyttää pehmeää multaa vessanaan. Onneksi kaupalliset toimijat tarjoavat ratkaisuja tuohonkin. 

   
Viime syksyn istutusurakka ja alkukesän pionipenkin vääntäminen näkyvät nyt kauniina tulppaaneina. Pioneissakin on jo nuppuja, niiden puhkeamista kukkaan odotan kovasti!


Vaikka keväällä remonttikampetta pihan kulmalle tuotiin isot määrät, ovat narsissit ja tulppanit nousseet hienosti esiin tavaran siirryttyä osaksi rakennusta. Tätä aluetta kasvatan ensi syksynä lisää!


Näiden särkyneiden sydänten selviämistä murehdin hieman viime kesänä. Tein näille kohopenkin savisen pellon päälle, mutta en erityistä salaojaa siihen vääntänyt. Ilmeisesti märkyys ei haitanunt, kun kaikki kolme kukkivat kauniisti. Näitä tahdon lisää.


Näitä EN tahdo lisää. On se kumma laji, kun eroon ei pääse. Taistelu tänä keväänä on jatkunut lapion sekä kovempien aineiden kanssa. Mutta edelleen... Krhmph.

Remppa on edennyt. Mies vietti isäkuukautta, eli hoiti lapsia ja teki pohjat laajennukselle kuuden viikon aikana. Nyt on talon purkaminen käynnissä. Hieman on lahoja kohtia löytynyt, mutta toistaiseksi yllättävän vähän. 3.6. alkaa ilmeisesti nousemaan uusien seinien runkoa, talo kasvaa pituutta neljä metriä. Samalla saan 11x5 m uutta istutusaluetta talon taakse. Sivulle 7x? m ja tuohon kuvan vasempaan laitaan jäävälle etupihanpuoleisellekin seinustalle n.6 m pitkän alueen. Ensi syksynä on siis luvassa valtava multaus ja sipuleiden istutusoperaatio. Mutta sitä ennen on kesä! Joka toivottavasti on pitkä ja kuuma :)