maanantai 22. elokuuta 2011

Hyötytarhassa vierailulla

 Eilen kävin nauttimassa iltapalan äidin pihamaalla. Tyrnisato näyttää hyvältä ja alkaa olemaan syötävääkin, tai ainakaan ilmeet eivät kovin käpristyneet happamuudesta. Jossain näin tyrnituorejuustokakun kuvan. Tiedän mitä teen, kunhan saan tuoreita tyrnejä kerättyäkin.
 Koska käytössä oli vain kännykkäkamera, eivät punakanelin pienet omenat taida kovin hyvin näkyä. Kuitenkin näyttää siltä, että saadaan pari omenaa kotipaikaltani syksyn kuluessa. Omalla pihalla olevat puut ovatkin vielä nuoria ja sato pientä. Tämä on vanhan puutarhan peruja, viereisiä puita on jo jouduttu uudistamaan. Tämä on onneksi sitkeä yksilö.

Ja näin herkullisilta ne näyttävät! Toki myös maistuvat hyviltä.
Eräs suosikkimarjoistani on karviainen. Näissä pensaissa olen lapsuuttani viettänyt ja edelleen niiden joukosta itseni löysin eilen illalla. Että osaavat olla hyviä! Illan viileydessä mietin aikaa jolloin asuin kotona ja juuri elokuussa, kun illat alkoivat pimentyä niin näitä herkkuja tuli naposteltua. Opiskeluaikana karviaisia lähti aina rasiassa mukaan evääksi. Pensaat tuolla mäelle ovat vanhoja, toki moneen kertaan leikattuja, mutta nämä ovat kasvaneet ainakin kahden sukupolven aikana samoilla sijoillaan. Taitavata olla mummoni peruja. Kotipaikallani on asuttu jo 1630-luvulta lähtien saman suvun  voimin, joten tuo hyötytarhakin on uudistunut moneen kertaan ja jokainen emäntä on jättänyt omat jälkensä. Minun jälkeni tuolla mäellä ovat vanhalla laitumella rehottavat villit valkoherukat, joita koitin kesyttää. Nyt taitaa olla viides vuosi ja niistä alkaa hieman satoa saamaan.

perjantai 19. elokuuta 2011

Typensidontaa

 Sinimailanen on aika mukavan näköinen kasvi pelloilla. Etujakin tuolla kasvilla on, vaikkei viljely ehkä niitä helpoimpia olekaan, seisovalle vedelle arkana ei sovi joka peltoon, mutta sen typensidontaominaisuudet ovat hyvät. Minulla on haaveissa saada muutettua etäisesti peltoa muistuttava ryteikkö taas oikeaksi pelloksi ja tätä voisi sinne kylvää muiden nurmikasvien sekaan, varsinainen laidunkasvi sinimailanen ei taida kuitenkaan olla.

 Ja värihän on juuri minun mieleen, tummat sävyt kasveissa ovat kiehtovia. Sinimailasen varsi on melkoisen napakka.

Juuri vahvistuu vuosien myötä, tämä on kaksivuotiaan kasvin juuri, jossa nuo valkoiset täplät lienevät typensidontaa hoitavia juurinystyröitä.

Lisää sinimailasesta Medicago sativa L.


tiistai 16. elokuuta 2011

Se kukkii sittenkin!

Tämä porkkanasato (ja yksi kaskinauris) ei nyt kovin vakuuta tuon pellon ravinnetasosta. En ole kovasti kasvimaata lannoittanut, enkä mitään lannoitevarastoja sinne kasveille tehnyt. Ja sen kyllä huomaa, kovin on pienenlaista tuo sato. Pitää tänä vuonna valmistella ensi kevättä varten jo tuo kokonaan mansikkamaaksi muuttuva kasvimaa sekä uusi kasvimaa. On se vain kivaa omasta pellosta hakea syötävää. Väli- ja iltapalatkin tuntuvat viime aikoina tulleen nautittua marjapensaissa...

 Ei, lampaat eivät kuki. Nämä kolme uuhta edelleen tulla laitumella tallustavat. Kohta on aika tehdä lisää aitaa, jos meinataan niiden vielä antaa tuolla pellolla mellastaa. Hyvin tuntuvat kaverukset viihtyvän ja pellon herkkupaikatkin ovat löytyneet.

 Ja se mikä kukkii, on ahkeraliisani. Epäilin jo, ettei näistä tule yhtään mitään tänä vuonna, mutta tulipa vain sittenkin. Vieressä oleva verbenakin jaksaa taas kukkia, välillä jo näytti siltä, että kesä on voimat kasvista kuluttanut. Päivänsinet ja -punat eivät vieläkään kuki. Niitä kuitenkin olen muistanut välillä lannoitellakin... Muutama nupun alku sentään vielä ylläpitää toivettani niiden suhteen.

Yöt ovat täällä olleet jo aika viileitä. Useinkaan aamuisin ei järven yli näe, kun usva on niin sankka.

tiistai 9. elokuuta 2011

Työn puolesta liikkeellä

Työssäni käyn säännöllisen epäsäännöllisesti karjatiloilla ja yhdellä tilalla oli vanhalle navettasaappaalle keksitty uutta käyttöä. Tämä on aika hauska idea!

Tuolla kulkiessa näkee useita kivoja juttuja, kun vain ehtisi aina katsomaan, tai kehtaisi. Autoillessa ei oikein ehdi huomata ja pyörällä kulkiessa taas ei kehtaa jäädä jumittamaan jonnekin portin pieleen ja tarkemmin ihastelemaan.

Eräänä iltana siippa esitti toiveen, että tekisin jonkinlaisen kuvan meidän puutarhasuunnitelmasta. Piirtäminen ei ole vahva puoleni, ajatukset elävät korvien välissä, kypsyvät ja löytävät aikanaan muotonsa. Onhan siinä toki puolensa, että piirtelee ja kirjaa ylös omat ajatukset ja visiot, toistenkin voisi olla helpompi osallistua tähän suunnitteluun ja muokata ideoita omien toiveidensa mukaisiksi. Noh, eilen otin ruutupaperia ja kuulakärkikynän (itseluottamus on luja, yhtään väärää viivaa en piirrä) ja raapustelin visioita. Onneksi ne eivät kovin suuret ole. Vähän juurikangasta ja hiekkaa tuonne, kiviä ja multaa tänne, kiviä ja multaa myös tuohon, angervopöheikköä matalaksi ja hedelmäpuita tilalle, daaliapenkki yhteen kohtaan, kuunliljaa toiseen kohtaan (ja kolmanteenkin ehkä...), perennapenkit tuohon, tuohon ja tuohon, ainakin.... Tänne ei tule mitään, paitsi alppiruusuja...

torstai 4. elokuuta 2011

Lämpimät päivät, viileät illat

Kelit ovat selvästi viilentyneet. Iltaisin ei enää kovin huvita pihalla kevyessä varustuksessa puuhailla ja aamuisin usva järven päällä peittää vastarannan. Omalla tavallaan hienoa, mutta samalla harmittaa kesän nopea ohijuoksu. Koivuissa on jo kellastuneita lehtiä nähtävissä ja puolukat alkavat punoittaa. Mutta toisaalta sadonkorjuun aika lähestyy ja luonto muuttaa väriään taas aivan toiseksi. Samalla sipulihankinnat ensi kevään kukintoja ajatellet alkaa mielessä pyörimään. 



Kissa on tehnyt temppujaan tarharistikeilleni, mutta on niistä jokunen sentään jollain tapaa ylimääräisestä lannoituksessa ja multauksesta selvinnyt. Enemmän olisi näitä vain saanut olla ensi kesää ajatellen.


 Kaukasianmaksaruoho on viihtynyt mainiosti ja levinnytkin jo ihan oma-aloitteisesti. Maksaruohot eivät ole kuuluneet minun suosikkeihini, mutta tämä on kyllä aika kivannäköinen ja -oloinen kasvi.

 Tästä kuvasta voi vähän hahmottaa kivikkoryhmäni jyrkkyyttä. Ensi talvi tulee olemaan aika jännä, toivon, että kivet ja mullat pysyvät paikoillaan, mutta epäilen, että joitakin sortumia voi tulla. Toivottavasti ei. Onneksi olen löytänyt isompiakin kiviä, jotka pysynevät paremmin noita pieniä kiviä paikallaan.

Rentokohokit ovat innostuneet kukkimaan oikein tosissaan. Kesän aikana ne ovat venytelleet haarojaan moneen suuntaan  ja tuoneet väriä tuohon muuten multaiseen kohtaan. Viime viikolla järveltä päin rinnettä katsoessani totesin kyllä vielä tehtävää olen paljon jäljellä ennenkuin tuo on mieleiseni punaisen-violetti väriläiskä pihalla. Kärsivällisyyttä ainakin tulee tässä harrastuksessa taas kasvatettua :).

Ai niin, monta päivää olen jo malttamattomana odottanut päivänsinien ja -punien aloittavan kukintansa. Mutta ei mitään merkkiäkään vielä moisesta :(.

maanantai 1. elokuuta 2011

Harmaata seinää

Tämä on meidän rantasaunan takaseinä. Sauna ei ole käyttökunnossa, sillä käyttämättömät vuodet ovat tehneet sille temppunsa. Mutta ehkäpä jonakin päivänä nämä suorat hirret saavat vielä lämmentä sisäpuolelta. Sauna lienee 1930-luvulta, jolloin talokin on rakennettu.  Tuo vuosien harmaannuttama puu on aika inspiroiva tausta kasveille. Odotan innolla, että tuolla taustalla olevat gladiolukset ja liljat alkavat kukkimaan tuota seinää vasten.

Piha-asiaa... syyshortensiat ovat alkaneet muodostaa ensimmäisiä kukintoja. Joko nyt oikeasti on syksyä ilmassa? Tai taitaahan sitä olla, aamulla töihin lähtiessä oli pyörän selässä ikävä käsineitä, pitkiä trikoita ja ohutta pipoa korvien suojaksi kypärän alle. Mutta hiki se edelleen tuli, kun nurmikkoa leikkasin illalla, joten ilmeisesti taidetaan olla kuitenkin kesän puolella, sillä tuo lämpö ei ainakaan mistään toppa-asusta johtunut.

Eilen tuli taas yksi remppa/rakennusprojekti eteen. Sitä ei kyllä oltu nyt suunniteltu ollenkaan tuolla lailla tehtäväksi, mutta pakko kait tuo on tehdä. Piharakennuksen varaston osalta on sokkeli halkeillut. Nyt sitten toinen päätyseinä on alkanut pullistelemaan, joten tuohan on korjattava koko helahoito suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Luvassa on siis varaston tyhjennys ja sotkuinen piha, purkuhommia, lapiohommia, valuhommia, muuraushommia, rakennushommia ja maalaushommia. Se hyvä puoli tuossa on, että samalla kertaa saadaan salaojitus tehtyä. Ulkovuorausta ei kyllä olisi vielä tarvinnut pahemmin mennä sorkkimaan, mutta tuleepahan tehtyä sekin, isolta osalta onneksi selviää maalauksella. Ja parasta on tietysti se, että saan suunnitella perennaistutukset, kun tuo remontti on tehty. Kunhan vain keksimme miten sijoitamme autokatoksen tuohon lisäksi...  Ja nyt vasta tajusin, että se iso jasmike, jonka vasta löysin on uhattuna! Himpura.