perjantai 17. joulukuuta 2010

Talven tulo


Talvi tuli ja järvi sai upean jääkannen. Tuli myös lumi, nyt aurinkoa heijastanut peili on peittynyt valkoiseen, kimaltelevaan pehmeyteen, johon ei tahtoisi mennä askelten jälkiä jättämään.

Haavekuvista on myös todellisuutta eletty... Puolet pihasta jäi haravoimatta lumen jäädessä maahan hieman oletettua aikaisemmin. Puiset istutusastiat piti sulattaa kuuman veden avulla irti portaasta, jotta sain niihin joulun istutuksia tehtyä. Eteistä siivotessani löysin reilut 100 kukkasipulia, jotka odottivat istuttamistaan. Ne taitavat löytää tiensä ruukkuihin ja kerroksittaista kasvatuskokeilua odottamaan, kunhan ruukkuja saan taas portaalta lisää irti.

Syyskukkia








Pikkasen venähti...

...kirjoittaminen nimittäin. Kesä ja syksy menivät hurjassa pyörityksessä, mutta jospa tämän talven aikana blogikin heräisi henkiin. Ensi kesän pihaunelmat ainakin elävät jo kovasti korvien välissä. Ja paperilla... ja toivottavasti myös maasta alkaa lumien sulettua vihreitä piippoja pilkistämään. Mutta niistä sitten aikaan. Kuvakollaasia pihasta, olkaapa hyvät!

Vanha puuvene sai kukat heti toukokuussa, kun ensimmäiset helteet tulivat. Hiukan heikosti omat kesäkukkakylvökset onnistuivat, mutta kranssit heräsivät henkiin varsin reippaasti kesän kuluessa. Veneestä ryöppyi pihamaalle oransseja kukkia pilvin pimein.


Päärakennuksen vierustassa angervo tuntuu viihtyvän aika mainiosti. Vierellä myös vuorenkilpeä, hortensiaa ja akileijaa.


Hervoton herkkutatti löytyi pihakuusen alta. Sienisatoa saatiin enemmänkin, rantasaunan takaa rajankäynnin yhteydessä löytyneet kanttarellit maistuivat mukavasti pastan seurana kermakastikkeessa.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Edellisen omistajan rouva kertoi pihalta löytyvän pionin. Ja tulihan se vastaan, eikä edes kovin vaikeasta paikasta. Kukinta on vasta tuloillaan, kun taas äidilläni pionit ovat täydessä kukassa jo.

Tällainenkin ruusu pihalta löytyy ja hieman levinneenä samalta seinustalta kuin tuo pionikin. Tornionjokilaakson ruusuksi tuon tunnistin. Kaunis, kerrannainen kukka. Tänä ensimmäisenä kesänä olen huomannut pihamme olevan tuulinen, joten kovin hennot kasvit eivät taida täällä pärjätä. Keväällä hoivasinn päivänsinen taimia onnessani, mutta niillehän kävi hassusti, kun ulkoilukausi alkoi. Varret eivät olleet riittävän jämäkkiä kestääkseen alkukesän kovissa tuulissa.
Köynnöskrassi sen sijaan on vahvistunut komeasti eikä sitä tunnu sen enempää pienet kuin vähän isommatkaan tuulet haittaavan.



perjantai 2. heinäkuuta 2010

Tikkuja, pieniä tikkuja

Illalla innostuin testaamaan saadut oksasakset ja hyökkäsin herukkapensaita pelastamaan muun kasvillisuuden seasta. Kyytiä saivat angervot ja jotkut muut pensaat, joiden tunnistus on vielä hieman vaiheessa. Löytyihän sieltä kaksi mustaherukkaa maata myöten makaamassa ja jokunen muu herukka. Punaista, valkoista vai vihreää, se selviää myöhemmin. Niin, ja yksi pensas karviaista. Käsineistä huolimatta sormiin tuli pienen pieniä tikkuja ja niitä olen koittanut enemmän ja vähemmän onnistuneesti nykkiä irti.

Pensaiden kunto on sekin, kuten läheisen koivun, vähintään jännittävä. Syksyllä taidan leikata ne alas odottamaan parempaa kasvukautta ja uutta voimaa kasvuun. Herukkaa meillä on pari pensasta muuallakin, jossain vaiheessa nämä voisi siirtää samalle suunnalle toisten kanssa.

Pihalla kulkiessani tuli taas uusia kasveja eteeni. Kuvia niistä laittelen, kunhan saan ne kamerasta koneelle asti. Unikkoakin näytti olevan, kukintansa jo päättäneenä. Mietin vain, että missä välissä sekin on jo kukkimaan ehtinyt ja miten en ole oranssinpunaista kukkaa huomannut. Liian kiirekö tässä on ollut?

torstai 1. heinäkuuta 2010

Lisää löytöjä...

Pihalla on monta projektia ja kohtaloa. Tämä upea koivu tulee saamaan lähtökäskyn ja toimimaan lämmittäjänämme talven aikana. Kaunis kuin mikä, mutta kunto vähintäänkin epäilyttävä. Juurella oleva angervopöheikkökin tulee karsiutumaan jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin pihalla on mukavaa vanhan pihan tunnelmaa ja runsautta, jota tullaan vielä myöhemmin kuitenkin tavoittelemaan.

Herukkapensaitakin meillä on jokunen, kovin vain ovat kaiken muun kasvillisuuden seassa. Nämäkin ovat villiintyneet vähän sinne sun tänne, joten raivausta on täälläkin edessä.
Tuparilahjaksi saatiinkin oksasakset, niille on tässäkin kohdassa käyttöä.



Kaunis yllätys pihalla ovat siellä täällä kukkivat akileijat. Niin hienoja.



Mikähän tämä mahtaa olla?

Ja ehdoton "suosikkimme", jättiukonputki. Tämä ystävämme oli päässyt valtaamaan kasvualaa paitsi pellolla, myös talon molempien takanurkkien tienoilla. Keväällä taistelu tätä vastaan alkoi juurakoiden ylöskaivamisella. Siinä touhussa katkesi yksi lapiokin. Ja ilmeisesti hävisin ensimmäisen erän, kun näitä on lehdellekin päässyt. Noh, onneksi on glyfosaattia. Tuntuu olevan tehokasta ainetta tätä vastaan.




Löytöjä pihalta

Vanhan pihan löydöksiä...



Lemmikki...














lupiini....


















....joku ruusu...

Vihdoin ja viimein...

...koko kevään olen tämän aloittamista pohtinut ja nyt sen sain vihdoin aikaiseksi. Oman puutarhablogin. Pikkuhiljaa tänne alan kokoamaan meidän villiintyneen puutarhan muutosta.

~Sohvi